Powered By Blogger

Tervetuloa blogiini

Toivotan sinut lämpimästi tervetulleeksi lukemaan blogiani, sekä toivottavasti tulet toistekin :)

Blogissani on mahdollisuus tuotteiden testailuun /tuoteyhteistyöhön.
Ota yhteyttä, jos yhteistyö kanssani kiinnostaa! ☺

eeniemi(a)gmail.com

Hae tästä blogista

Suositut tekstit

Chinchilloiden voittamia ruusukkeita

Chinchilloiden voittamia ruusukkeita
Chinchilloiden ruusukkeita

Sivun näyttöjä yhteensä

maanantai 29. kesäkuuta 2015

Johanna Sinisalo-Ennen päivänlaskua ei voi

Luin vihdosta viimein loppuun Johanna Sinisalon 286 sivuisen kirjan, Ennen päivänlaskua ei voi. Lukeminen takkusi niin törkeästi, että ajattelin jo, pitääkö minun palauttaa kirja takaisin sinne, mistä sen lainasin suosituksin hyvästä kirjasta.

Kirja, joka minulla oli/on lainassa, ei ole kansikuvaltaan sama, mitä alla oleva. Kuitenkin, kansikuva oli mielestäni tylsä, eikä houkutteleva. Monesti nimittäin kirjoja tulee valittua jo kauniin ulkokuoren vuoksi.



Ennen päivänlaskua ei voi- kirja on saanut palkintoja, mm. Finlandia-palkinnon, yllätyin kyllä, koska en edes ollut sanallakaan kuullut kyseisestä teoksesta, saati, että se on Finlandia-voittaja! Huhhuh! O.o

En päässyt sisälle kirjaan. Välillä hypitään Tuntemattomassa Sotilaassa, uutisissa, peikoista kertovissa teksteissä, kirjan henkilöhahmojen Enkeli, Ecke, jne. välillä. En edes tajunnut yhdessä välissä, oliko enkeli mies vai nainen ja se tuskin oli se ratkaiseva ajatus kirjan suhteen. Sitä vaan huomaa taas että, kun kirja ei ole 'ahmittava', koukuttava, joka pitää otteessaan alusta saakka, ajatukset alkaa pyörimään ja harhailemaan mitättömissä jutuissa. Välillä ajatukset saattaa harhailla vaikkapa kynsien viilailussa kirjan sijaan. 

Pari otetta kirjasta. Kyllä! Kyseessä on kokonaiset sivut tekstiä, eli sivut on osittain todella tyhjiä! Tulee väkisinkin mieleen, onko sivuja kenties koitettu väkisin kuluttaa?


Sivu 150

" ENKELI

Istun pubissa ja otan yhden oluen ja sydämeni hakkaa vieläkin onnesta ja kiihtymyksestä.
Sinä sen teit, Pessi, sinä sen teit, kuiskaan hiljaa. Minä riisuin sinut, minä puin sinut, yhdessä me olemme täydelliset. "



Sivu 194,
" TOHTORI SPIDERMAN

Kun puhelin soi keskellä yötä, minun täytyy huokaisten todeta että olen jo melkein odottanut sitä."


Tässä teoksessa on yököttävähkö loppu, joks oli epäselkeäkin. Jäin lopussa miettimään,
What the hell just happened?!!

....On pakko myöntää, että tämä on yksi niistä teoksista, jotka on tullut luettua väkisin. En halunnut luovuttaa kirjan suhteen ja taistelin sinnikkäästi sen loppuun saakka, koska tämäkin kirja kävi yhteen "haasteeseen", jota olin/olen tekemässä.

Tänä vuonna olen havahtunut vaikeuksiin lukemisessa. Olen välillä ottanut esille jotain toista kirjaa. Palannut takkuilevan kirjan pariin, taas mielenkiintoisempaan. Nytkin kirjoja on luettavana valehtelematta ainakin 40kpl, joten onpa ainakin kirjoja, mihin vaihtaa välillä...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos viestistäsi!